Tuon ensimmäisen kirjoitukseni otsikko kuvastaa sunnuntain ja maanantain välistä yötä. Tyttöystäväni oli tuolloin meillä yötä. (ja tämän kirjoituksen otsikko ei kuvasta muuta kuin sitä, että kuuntelen tällä hetkellä Supergrassin Moving-biisiä.) Ketipinor (nukahtamislääke) oli loppu, enkä saanut siis päivittäistä ketiapiini annostustani vereeni joten nukkuminen oli suht vaikeaa. Siinä mietin, että tuo lause pitää niin helvetin hyvin paikkansa tällä hetkellä.

Eevi, tyttöystäväni, oli meillä neljä päivää. Elämäni parhaimmat päivät. Hän on jotain niin uskomatonta. Oikeasti. Me olemme seurustelleet 14.12. lähtien. Viime sunnuntaina siis tuli kaksi viikkoa täyteen.
Hän pitää minusta tällaisena kun olen ja se on ihmeellistä. Olen tällainen maapallon puolikkaan kokoinen norsu ja hän pitää minusta silti! Hän sanoo rakastavansa, hän haluaa suudella minua.
Hän haluaa olla minun kanssaan. Kukaan koskaan aikaisemmin ei ole vastaavaa minulle sanonut/tehnyt.
Rakastan häntä niin paljon. En tiedä, osaakohan hän edes aavistaa, kuinka tärkeä hän minulle on. <3

Lauantaina hän tuli meille. Välimatkaa on kurjat 100km. Vittumaista, mutta minkäs teet.
Oli ihana halata häntä. Hän on ihminen, joka halaa kunnolla, lämpimästi, ihanasti. Hän ei ole halaessaan vaivaantunut ja yritä irrottautua minusta, niin kuin jotkut muut tekevät, ns. 'kaverit'.
Jatkoimme matkaa kaupungille. Oli ihana olla hänen seurassaan. Oikeasti. Sitä hetkeä olin niin kovasti odottanut. Jännittänytkin ehkä hieman.

Äitini kyydissä suuntasimme meille. Katsottiin Eevin mukanaansa tuoma elokuva, Girl Interrupted. Nojailtiin sängylläni toisiimme ja pidettiin käsistä kiinni.
Suudeltiin. Taivaallista suudella häntä. Ajattelin, että mun pitää muistaa tämä olo aina, kun ahdistaa tai on paha olla. Se oli jotain niin ihanaa. Oikeasti.

Mentiin Filmtowniin. Vuokrattiin Panic Room. Hän on ainoa ihminen kaveripiiristäni, joka pitää Letosta myös. Leto on siis lempinäyttelijäni. Lonely Hearts on paras näkemäni elokuva ja siitäpä myös tämän blogin nimi. (Nimi ei ole kovin kehuttava, mutta näin ensialkuun ihan sopiva)
Lauantaista en muista sen enempää, muuta kun että ihanaa oli.

Sunnuntaistakaan en muista juuri mitään, muuta kun sen, että käytiin jälleen Filmtownissa, vuokrattiin Fragile-leffa ja laitettiin mulle korvikset.
'Minkä kokosella hakaneulalla sä olet noi sun korvareiät tehnyt?'
'Tolla ihan perus hakaneulalla.'
'Laita mullekin toiset reiät.'
'En halua satuttaa sua.'
'Ei mun kipukynnys niin matala ole.'
Sitten vaan Eevi kaivoi laukustaan sytkärin ja poltti hakaneulan 'puhtaaksi'. Piilouduttiin vessaan lukkojen taakse ja niin sain toiset reiät korviini.

Maanantai. Eevin huulikoru hävisi, lähdettiin kaupungille ostamaan uutta. Palautettiin leffa Filmtowniin ja käytiin Prismassa ostamassa suklaata puoliksi. Suudeltiin bussipysäkillä ja muut ihmiset katsoivat oudosti.
'Ei muilla ihmisillä ole väliä. Sulla on. <3' Eevi laittoi tekstarinä mulle, vaikka istuikin kokoajan vieressäni.

Maksoin meidän bussiliput ja kiivettiin viimeisille penkeille bussin perälle. Suudeltiin siellä.
'Bussikuski ajaa ojaan, kun näkee meidät täällä.'

Kaupungilla lähdettiin kiertelemään karkkikaupp.. Apteekkeja.
Postafenia ja Ibumaxia. Naminami. Postafenit vedettiin naamaan kävelykadulla ja Ibumaxit Anttilan alakerrassa. Lääkkeet parasta huvitusta, kyllä. <3 Luvattiin tosin, ettei oteta yksinämme enää mitään pillereitä.

Illalla tultiin kotiin, syötiin tonnikalapizzaa ja annoin Eeville ostamani joululahjan. Sydän korun.
Katsottiin leffaa, jota ei tullut seurattua kun vain vähän alusta..
Eevi vei kaiken keskittymiseni. <3

Tiistaina.. Aamulla minulla oli aika polille, siellä kävin ja Eevi odotteli siellä mua. Napattiin mukaan homo-, lesbo- ja bi-nuorten vanhemmille tarkoitettu ohjekirjaesittelylappunen. (Tässä kohtaa haluan todeta, että en ole lesbo, vaan bi.) Luettiin ja naurettiin. 'Mihin voit ottaa yhteyttä', 'nuoren seksuaalisuus voi ja saa aiheuttaa kielteisiä tuntemuksia'
Sitten sossu ja tukihenkilö tulivat meille. Käytiin voimauttavan valokuvauksen kuvia läpi. Ja tungettiin meidän jääkaapin oveemme joku ällöttävä kuva musta, hoho.
Ja sitten keskusteltiin mun koulunkäynnistäni. Rehtori oli laittanut sossulleni viestiä, että meidän pitäisi löytää tapaamisajat koulun ulkopuolelta. Olen tavannut sossua ja tukihenkilöä liikuntatunneilla ja saanut liikunnasta vapautuksen. Liikuntatunnit ahdistavat mua vaan niin saatanasti. Ja en oikein muulloin voi olla pois koulusta kun liikuntatuntisin. Nyt sitten pähkäillään sen asian kanssa.

Sitten sossu napsi meistä yhteiskuvia. Ei, se ei tiedä meidän seurustelevan ja parempi niin. Mä en halua alkaa selittelemään sille tai tukihenkilölle, enkä varsinkaan äidilleni yhtikäs mitään!
Eevi ei ollut niin innoissaan kuvaussessiosta, mutta musta oli oikeasti _ihanaa_, että sossu otti meistä kuvia. 66 kuvaa ihan hetkessä. <3

Loppu päivä sitten menikin siinä.. :p Enempää en täällä kerro. Hähä.

Eevi joutui valitettavasti lähtemään jo puoli kahdeksan bussissa.
Nyt suunnitellaan, että milloin seuraavan kerran nähtäisiin. <3
Tammikuussa meen heille, se on varmaa.

Jumalauta, mä rakastan sitä tyttöä.<3